Sairasloma terapiaa

Sairasloma terapiaa on harrastettu tänään. Toisen pojan ollessa kuumeessa ja vetämätön, on toisella suunnattoman tylsää. Tänään kuitenkin jaksettiin yhdessä rakennella legoista, innostusta lisäsi se, että lupasin "kikkailla" valokuvilla rakentelun jälkeen. Mukavaa ajanvietettä koko perheelle ja toipilaskin jaksoi innostua muutaman sohvalla maatun päivän jälkeen..

Ompelukone karkasi käsistä...

Alun alkaen minun piti siis ommella itselleni yksi liivimekko töihin. No, homma vähän karkasi käsistä. Pojat halusivat pipot, Jessen toiveena vihreä lepakko ja Jamin toiveena oranssi hämähäkki. Pipoja tuli sitten kuitenkin enemmänkin, kuvissa vain murto-osa.. 

Veljentyttökin sai osansa pipoista ja mekoista ja postinkin mukana Turkuun lähtee yksi. Liivareita tulikin sitten itselle kaikenkaikkiaan neljä kappaletta ja lopuksi piti tehdä itselle vielä pöllöpipo.

Ettei tästä nyt kuitenkaan olisi tulossa ompelublogi, niin palaan taas ruotuuni ja valokuvien maailmaan ihmettelemään tätä maailman menoa.

HYVÄ PAHA MAAILMA

Alimmainen kuva ei ole omani, vaan sen ikuisti tuttavani tänään törmätessään ikävään näkyyn joen jäällä. Nähtyäni kuvan, mieleni teki mieli heti kirjoittaa siitä ja se kirvoittikin ajatukseni aika syvälle tämän maailman menoon! Aiheesta olisi tietenkin saanut vaikka romaanin mittaisen runon, mutta yritin tiivistää sanomani lyhyeen.

Isosiskon sanoja ja sadun maailmaa

Serkkuni tyttö sai runosuonen taas puhkeamaan, kun kuvistakin tuli niin runollisia. Viime päivinä onkin syntynyt runoja suuntaan jos toiseen. Ystävälleni kirjoitin pyynnöstä pitkän runon erästä tilaisuutta varten, nimeltään: Äidin rakkaus, mutta se saa olla salaisuus, kunnes tilaisuus on ohi.

Nykyään kun runoja kirjoittaa, menee niihin itse syvälle mukaan. Jos kirjoittaessaan itkee, se on hyvä merkki, silloin se koskettaa muitakin.

Vaateprojektit jatkuu

Minä ja ompelukone emme ole oikein koskaan puhuneet samaa kieltä, mutta päätin tarttua härkää sarvista ja kokeilla myös itse valmistaa mekon joululahjaksi kummitytölleni.

En tiedä kestääkö mekko lähempää tarkastelua ja ennenkaikkea onko siitä mitään jäljellä ensimmäisen pesun jälkeen, mutta ajatus tässäkin oli tärkein.

Ja sainpahan taas syyn kuvata kummityttöäni, joka muuten asuu liian kaukana emmekä voi kovinkaan usein nähdä livenä. 

Rajalla

Ei elämä aina ole kovinkaan helppoa tai ei ainakaan sen tunnustaminen maailmalle. Talven pimeydessä on helppo vajota "maan alle" , sillä muitakin väsyttää, eikä kukaan huomaa. Välillä se voi tehdä hyvääkin, kun antaa maailman murjoa ja käpertyy vain sohvan nurkkaan. Välillä pitääkin antaa pyykkivuoren kasvaa ja villakoirien juosta nurkissa, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun ymmärtää, olevansa rajalla, on aika tehdä jotain. Rajalla on vaarallista keikkua, on vain kaksi suuntaa, ylös ja alas, eikä alas ole suotavaa tippua. 

Rajalla ollessa vielä jaksaa selitellä, siellä oppii myös olemaan vastaamatta puheluihin, välttelemään ystäviäkin. Rajalla toimii kuin kone, tietäen kuitenkin vielä vastuunsa ympäristöstä. Rajalla alas olisi helpompi matka, rajalla tehdään päätöksiä. Rajalla tarvitaan voimaa, rajalla tarvitaan vastauksia.

Rajalta on moni tippunut, minä en! 

Kun lähtee tekemään matkaa rajalta ylös, tietää sen olevan pitkä matka. Portaat jatkuvat niin ylös, ettei rajaa enää kunnolla näe. Portaiden nousu vaatii voimaa, henkistä voimaa, mutta myös fyysistä voimaa. Ylhäällä on turvallista ja ylhäällä on helpompi hengittää, mutta välillä pitää kuitenkin kurkata alas, jossa raja vielä näkyy häilyvänä vain, että tietää sen olemassaolon.

Kuvassa minun rajavartijani, minun voimani ja minun rakkauteni!

Pieniä haaveita ja maailman ihmeitä.

Kohta 5-vuotta täyttävän Jamin päivät kuluisivat varmaan näin kuin runossa.. Jokapäiväisiä kysymyksiä kun ovat:  Äiti, miksi pitää syödä? Äiti, miksi pitää mennä nukkumaan?? Äiti, jos menen sänkyyn, en ainakaan laita silmiä kiinni!!! Voisinko nukkua tänään majassa, ihan tänään vaan?? Äiti, miksi pitää kasvaa aikuiseksi?? Äiti, miksei voi vaan leikkiä?? Äiti, saako pelata??? Äiti, Äiti, Äiti....

6-vuotta täyttävän Jessen mietteet ovatkin sitten jo syvällisempiä. Kysymyksiä tulee kyllä samaan tahtiin, kuin pikkuveljeltä, mutta alkavat jo olla melkoisen haastavia ja vaikeaselitteisiä. Monasti kyllä kuulee kysymyksen jälkeen, että jos et äiti tiedä, niin katsotko netistä :-)