Pientä valokuvaterapiaa lasten kanssa. Ajatukset piti saada pois suuresta harmituksesta, mikä johtui tekniikan ja minun yhteisymmärryksen puutteesta. Kahtena iltana olen koonnut elämäni kipeimpiä asioita yhteen, kirjoittanut sydänverelläni runoa. Vihdoin yön viimeisinä tunteina sain sen valmiiksi ja ajattelin olla fiksu ja kopioida sen toiseenkin kohteeseen. Kuinkas siinä sitten kävikään, yksi napin painallus ja kaikki oli poissa! Runoni ei ehkä ollut julkaisukelpoinen yleisölle, mutta minulle se ehti tulla tärkeäksi.
Tänään sitten päätin olla ajattelematta asiaa ja kanavoin mieleni uusille urille. Lapsetkin olivat myötämielisiä, kun keksittiin edelleen jatkuvalle sairastuvallemme jotain uutta tekemistä. Ukkeleita, joulupalloja, suolaa, sokeria ja mielikuvitusta :-)
